perjantai 19. joulukuuta 2008

Joulu


Joulu lähestyy kovaa kyytiä. Joulussa on jotain sellaista missä koen olevan omimmillani. Joululaulut on ihania ja joulukoristeet ovat värissään mielestäni täydellisiä. Ja ah ihanaa kun saa polttaa kynttilöitä enempi kuin laki sallii: ne luo tunnelmaa ja valoa pimeisiin iltoihin.
Joulun aito sanoma on mielessäni nytkin: Jeesus syntymän kunniaksi me vietämme joulua. Lahjojakin me annamme toisillemme koska me saimme lahjoista suurimman: me saimme Jeesuksen sovittamaan meidän syntimme ja sairautemme ristin kuolemallaan. Joulu ja Pääsiäinen on mielestäni kristityille suurimmat kristilliset juhlat. Me vain olemme unohtaneet näiden juhlien todellisen tarkoituksen. Niinkuin monen muunkin juhlan perimmäisen syyn. Moniko tietää miksi juhannusta juhlitaan. Kuinka moni on uskovien lisäksi lukenut juhannuksen vietolle syyn raamatusta. Voi kun soisin useamman sen tietävän. Mutta nyt on kuitenkin joulu saapumassa muutaman päivän kuluessa ja haluan nauttia sitä nyt vanhempieni, sisareni ja koiruuteni kanssa rauhallisesti. Voi kumpa soisin monelle muullekkin rauhallisen ja ihanan joulun, varsinkin lapsille jotka ovat syyttömiä moniin aikuisten aiheuttamiin tilanteisiin. Toivon että suomalaiset lapset saa nauttia raittiista joulusta.

lauantai 13. joulukuuta 2008

Joulun aikaa



Huomenna on 3. adventtisunnutai ja saa sytyttää 3. kynttilän. Olen itse omasta mielestäni varsinainen jouluihminen. Nautin joulusta ja sen herkuista sekä kynttilöiden polttamisesta. Nautin välillä todella kun saan istua kotonani kutimet kädessä ja valona on vain kynttilöiden luoma luonnollinen valo.
Olohuoneessani on ns televisotaso, mutta koska minulla ei ole televisiota on se näin joulun aikaan laitettu jouluisia tonttuja esille ja kynttilöitä tuikkukuppeihin palamaan. Lyhtyyn olen laittanut punaiset jouluvalosarjan ja laitoin sen ikkunalaudalle jouluvaloksi olohuoneeseen.
Nautin kun on tunnelmallista ja kudon lasten sukkaa myyntiin työkaverilleni.
Rakastan myös eläimiä. Minulla itselläni on ollut 2 koiraa ja kun vastaani tulee välillä pihalla koiria, en osa olla rapsuttamatta nuita suloisia karvaturreja. Kissatkin ovat omalla tavallaan söpöjä, mutta jos kosken kissoihin, minulle nousee ihottuma käsiin ja aivastelen hilseen takia kamalasti. Näin joulun aikaan kuitenkin koen että eläimilläkin saa olla joulu. Jos ei muuta joulua voi eläimelleen asta, voi niille antaa herkkuruokaa. Syömmehän me ihmisetkin jouluna paremmin jos se suinkin on mahdollista.
Nämä joulun ajan - ja muutkin juhlapyhät - tahtoo olla vähävaraisille ja yksinäisille entistäkin yksinäisempää aikaa kun kaikki perheelliset on entistä tiukemmin perheidensä kanssa tekemisissä ja aikaa viettämässä. Voi kumpa joskus olis mahdollisuus lähteä itsellänikin yksinäisten joulujuhlaan. Olen vain tähän mennessä aina valinnut meneväni vanhempieni luokse ja olevani siellä - nyt varsinkin kun nuorempi koirani on siellä.
Mitä oikein odotan itse joulultani? En kummempaa. Kunhan vain joulun aika olisi rauhallinen ja olisi sen verran lauhaa, että pystyisin olemaan ulkona koirani kanssa ja näin helpottaa myös vanhempieni taaka koiran hoidossa.
Joulu on minulle Jeesuksen syntymäjuhla. Luen silloin kertomuksen ramatusta. Joulun tuntua olen saanut kokea näytellessäni joulunäytelmässä, joka kertoo Raamatun perimmäisen tarinan: Jeesus rakastaa meitä jokaista ja meidän olisi hyvä rakastaa lähimmäisiämme ja oivaltaa ketkä kaikki on meidän lähimmäisiämme.

torstai 11. joulukuuta 2008

Työ väsyttää

Normaali ihminen kykenee tekemään 8 tunnin työtä ilman erikoisempaa huomiota. Minulta se ei tahdo onnistua. Nytkin olen ollut töissä 6 tuntia päivässä päiväkodissa. Väsyn siellä kovin paljon päivän aikana.Minua ei rasita liikaa se työmäärä, mutta se meteli vastaa aivoihini. Minulla on epilepsia. Kun koko ryhmä on hoidossa ja lasten aiheuttama meteli (jota he eivät voi välttää) nousee korkeaksi, tulee minulle samanlainen olotila kun minulla olisi ollut epilepsiakohtaus. Kohtauksen jälkeen yleensä epikko on väsynyt ja tarvitsisi lepoa-siis suoraan sanottuna samanlailla päiväunet kuin lapsetkin. Minulla se ei onnistu. Aikuiset ei ota päiväunia töissä. Minulla on hommia sen tauon aikana joka menee lapsilla päiväunia nukkuessa. Pääsen sen aikana kyllä käymään kahvilla/teellä, mutta se ei riitä minulla ollenkaan. Olen yhäkin tokkurainen kun lapset tulevat nukkumahuoneesta ja minun pitäsi valvoa heidän pukeutumistaan. Olen aivan käskettävissä työtehtävieni saamiseksi suoritettua. Kun sitten tulen kotia työpäivän jälkeen, otan päiväunet. Nukun jopa1-1,5 tunnin päikkärit ja siitä huolimatta nukun vielä normaalit yö unet. Siis mitä tämä kertoo: en ole täysin työkuntoinen, mutta selitäppä se työvoimatoimistoon ja lääkäreille. Minkä syyksi he sen laittavat? En ole sitä heiltä kysynyt. Masennusko? Epilepsia? Vaiko peräti astma? Verenpaine? Mulle on aivan sama mistä se johtuu ja mikä sen aiheuttaa mutta sen tiedän miten sen osaan teille kaikille muille kuvata miltä se tuntuu ja miten se vaikeuttaa minun oloani. Minun on tyhjä alkaa jatisemaan työpaikalla asian takia. Ei se ole työkavereideni syy että minun on hankala olla mielyttävässä työpakassa. Ei he mahda sille mitään että tietyt asian vastaavat minun terveyteen niin rajusti. Sen takiahan olen siellä työkokeilussa, että näen itse ja saan tehdä raporttia miten se työ vaikuttaa minun terveyteen. Ja miten sen työn tekeminen vaikuttaa minuun ja minun terveyteen. Mutta...nyt lähden saunaan....rentoutumaan. Saan samalla pestä päivän hiet ja pölyt pois iholtani. Vi ses - sanoo ruotsalainen.

tiistai 9. joulukuuta 2008

Joulun odotusta


Joulu on tulossa kovaa vauhtia. Odotan sitä kovasti. Minulla on silloin ainakin 2 viikkoa aikaa levätä. Menen joulun pyhiksi vanhempieni luokse Tornioon. Olin muuten täysin yksin kotosalla ja se ei liiemmin minua erikoisesti kiinnosta näin joulun aikana. Toinen mielestäni minulle hyvä syy sinne on lähteä tuon koiruuden takia. Vaikka se onkin minun koira, niin se asuu nykyisin vanhempieni luona ja on sinne kotiutunut oikein mainkiosti.
Haluan mennä katsomaan tessua ja touhuamaan sen kanssa hieman. Luulempa että käyn lenkilläkin tessun kanssa ja katson kuinka se nauttii lumessa rämpimisestä. Nyt kun lunta non tullut niin tessukin on nauttinut ulkona olemisesta ja ollut ulkona seuraamassa kaiken lasita liikennettä ja eläimien liikettä. Vanhempieni pihalle voi ilmestyä orava, pikkulintuja ja rusakoita tai jäniksiä. Tessu tykkää jahata niitä ja kytätä niiden touhuamista. vaikka tessu onkin moniroyuinen, on siinä vain 2 rotua mennyt sekaisin. Tessun emä on englannin springespanieli ja isä on mutskarvainen collie (lassie). Tessusta ei oikein tahdo saada selvää mitä kaikkea siinä on, mutta saalsitusvaisto on selvästi springespanielista ja housukarvat, tuuhea alusvilla ja hännän tuuheus on collielle tyypillisiä merkkejä.
Mutta...Mie ...joulu...odotan sitä mitä hartaimmin jo. Olen itsekkin hieman jouluihminen ja omalla tavallani nautin joulun ajan musiikista, läheisten kanssa yhdessä olemisesta ja hyvistä ruuista.

sunnuntai 7. joulukuuta 2008

IHANAA!




Monesti kuulen kysymyksiä että eikö se uskossa olo oo tylsää, ei saa tehdä sitä eikä tätä. Mie olen joutunut sanomaan yhtä monesti, että ei minulta oo mikään kiellettyä, mutta koen itse että en enään tarvi jotain asioita ollenkaan. On monia asioita joista olen nauttinut elämäni varrelle kaikkein eniten juuri uskossa oloni aikana. Minulla on ollut 2 koiraa, joista elossa olevasta kuvia tämän kirjoitukseni yhteydessä (asuu nykyisin astmani takia vanhempieni luona). Koirista on ollut minulle iloa monesti. Usein kun oli huonopäivä ja olin vaipua masennukseen, niin koirien takia oli pakko lähteä ulos. Moni ajattelee, että mitäs otit. Nämä koirat ajautuivat päihdeongelmaiselta mulle ja olen ollut onnellinen, että ne on saaneet elää hyvän elämän matkassani ja tessu vielä jatkaa oloaan nykyisessään asuinpaikassaan. Jouduin luopumaan tessusta astman takia.
Valokuvaaminen on ollut ihana harrastus ja siihen on hyvä ominaisuus kun pääsen liikkeellle selvin päin. Nuo kukatkin on minun kuvaamiani ja mielestäni aivan ihania.
Sen jälkeen kun tulin uskoon, niin elämäni ei ole ollut aina maailman helpointa elämää. Se on ollut ruusuilla tanssimista. Piikit on pistäneet kipeästi välillä ja jättäneet omat arpensa minun sydämmeen ja sieluun. Ne arvet ja huonot päivät vain on ollut helpompi kestää ja kantaa kun on ollut mihin turvata: Jeesus Kristus on kuullut tuskaiset huutoni tarvittaessa ja vastannu aina rukouksiini.
Kaikkea on ollut tähän asti: vaatetta päällä, leipää pöydässä ja katto pään päällä. Tiukaa on ollut aika ajoin, mutta osa tiukkuudesta on johtunut minun omista valinnoista ja suuresta lääkemäärästä joita popsin aamuin illoin kuin leipää menemään.
Mutta normaalia elämää olen saanut kyllä muuten elää ja mistään mikä minua on kiinnostanut ei ole tarvinnut jättää sivuun uskoni takia. Alkoholituotteet ja tupakka eivät kuulu minun tarpeisiini, mutta kuka niitä oikeasti tarvitsisi jos oikein tarkoin tarkasteltais. Niistä ei ole muuta kuin ylimääräistä riesaa ja rahan hukkaa.
Uskossa oloa paremminkin voi suositella monelle jotka eivät vielä ole uskossa, käyköön vaikka kokeilemassa. Suosittelen ainakin.

Moi... Kaikille.

Heps kukkuu minunkin puolesta.
Olen omanlainen höpöttäjä joka halusi jostain kumman syystä laittaa itselleni blogin nettiin. Ajattelin kertoa jotain itsestäni mutta kaikkkea ette saa luettavaksi minusta täällä sivustolla. Olen sinkku - mutta en tunne itseäni yksinäiseksi. Minulla on tekemistä.
Olen uskossa. Uskon että Jeesus Kristus on Herra. Minua ei harmita moista tunnustaa mutta minusta ei välttämättä ole evankelistaksi siviilissä eikä liioinkaan näin netissä.