?

Olen hieman väsynyt kun kirjoitan tätä blogia. Olen ollut työkokeilussa päivän ajan ja nauttinut kyllä siellä työskentelystä. En ole koskaan ollut mikään lapsityöntekijä, mutta paikassa ei mole mitään moittimista. Se jossa moitetta on on minä itse. Sairaudet, sairaaloinen lihavuus ja lyhyt pinn aisuus ei vain anna oikeutta minulle jaksaa olla lasten kanssa. Huomaan monesti työpäivän jälkeen että olen väsynyt ja joudun ottamaan päiväunet. Minulla on hyvällä mallilla oleva epilepsia ja lapsiryhmässä oleva meteli tuottaa mulle aika ajoin tunteen kuin olisin saanut kohtauksen vaika en olekkaan saanut kohtausta vaan väsymys on aiheutunut mulle hyvästä metelitasosta. Astma on kans yks vaiva jonka kanssa joutuu huomaamaan olevansa vajaakuntoinen. En jaksa aina nostaa montaa lasta syliini ja kantaa heitä sängystä pukemaan vaatteita.
Mutta... Työpaikka on kuitenkin ihana. Siellä on ihania lapsia ja ihanat työkaverit, joiden kanssa työskennellä. Loistavampaan paikkaan en olis päässyt työkokeiluun.

Uusi vuosi vaan kujeet vanhat

Vuosi siis on viimeinkin vaihtunut. Vanha vuosi loppui ja uusi vuosi alkoi minun osalta flunssan kourissa. Nyt se vain se alkaa olemaan pikku hiljaa ohi ja alan pääsemään viimeinkin jaloilleni. Ulos vain en ole saanut vietyä itseäni terassia kauemmaksi. Täällä on ollut pahimmillaan 20 asteen pakkanen ja kun olen vasta toipumassa niin en ole halunnut itseäni juuri palelluttaa uudelleen.
Olen kuitenkin tavallani nauttinut tästä levon määrästä nyt kun olen ollut kotosalla. Vaikka en ole juuri jaksanut siivota kotonani niin olen kuitenkin saanut kudottua sukkia. Nyt vain pitäs saada itsestä sen verran aikaiseksi että saisin järjesteltyä asunnon ja siivottua muutakin kun vain ruuat jääkaapista suuhuni.
Tosin kyllä täytyy myöntää että minulla on ollut myös masennusta nyt kun olen ollut paljon yksinäni kotona. Ei ole kiinostanut oikein mikään. Ei edes kiinnostanut uuden vuoden yönä mennä ulos katsomaan raketteja vaikka minun ei olis tarvinut kauas mennä portailta ja olisin voinut käydä välillä sisällä lämmittelemässä kun en kerran saanut nukuttua muutenkaan rakettien paukkumiselta.
Nyt kuitenkin alan pikkuhiljaa lopettelemaan kirjoittamista tällä päivälle. Väsymys alkaa viemään voittoa minusta ja haluan lähteä pikkuhiljaa lepäämään vetelänä punkan pohjalle että jaksan huomenna lähteä seurakuntaan kokoukseen riemuitsemaan siitä että Jeesus on rakastanut mminua niin paljon että olen saanut olla Jeesuksen jalkojen juuressa ja olla rukouksessa monien asioiden takia. Riemuitsen siitä että minjulla on tehtävä hengellisellä saralla ja saan palvella siinä elävää Jumalaa.