lauantai 28. helmikuuta 2009

Ihana päivä


Tänään on ollut monin tavoin ihana päivä. Olin seurakunnassa kuuntelemassa luentoa narsismin monista kasvoista, jossa oli 3 puhujaa. Lääkäri puhui siitä mitä on narsismi, sosiaalityöntekijä siitä mistä saa apua ja marsistin uhri siitä mitä on elämä narsistin kanssa.
Oli oikein mielenkiintoinen päivä. Mielenkiinnolla kuuntelin heidän kaikkien puhetta aiheesta. Kaikilla oli kuitenkin 1 asia joka oli selvä: Jumala on voimallinen auttamaan meitä jokaista elämäntilanteesta huolimatta jos itse olemme halukkaita ottamaan Jumalan avun vastaan niinkuin Jumala sen haluaa tehdä.
Huomasin kuinka itsekkin olevani jossain määrin narsistinen ihminen. Uskallan sen jopa myöntää.
Sieluni tuli samalla hoidettua kun olin tilaisuudessa. Koin Jumalan suurta rakkautta siinä, että kaiken elämäni kokemusteni jälkeen saan olla uskossa.
Ne jotka tuntevat minun ja minun meneisyyteni moni ihmettelee kuinka olen jaksanut olla uskossa kaiken jälkeen. Olen saanut kuula kysymyksiä että eikö mielestäni Jumala ole epäoikeudenmukainen ollut minua kohtaan kun olen joutunut kärsimään toisen aiheuttamia vääryyksiä itseäni kohtaan. Olen moniesti miettinyt moista ja kokenut epäoikeudenmukaisuutta itseäni kohtaan. Se joka minua kohtaan on epäoikeudenmukainen ollut on vihollinen. Jumala on eheyttänyt minua monessa asiassa vaikka koenkin olevani vielä kesken eräinen kapistus täällä maanpäällä. Jumala kasvattaa minua. Hän auttaa minua.
Olen kiitollinen jälleen. Minulla on asioita joissa tarvin Jumalan apua ja luotan siihen että saan sitä apua juuri mikä on hyväksi minulle. Minulla on Isä joka huolehtii minusta.

maanantai 23. helmikuuta 2009

Uskossa olemisen ihanuus


Olen ollut jotenkin viime aikoina ihmeen kevyt mielinen. En siis kevyt kenkäinen.
Moni asia on selvinnyt rukouksen avulla minun omassakin elämässä.
Joskus olen kuvannut uskossa oloani ruusuilla tanssimiseksi. Ruusu on kaunis kukka, siinä on ihana tuoksu ja sen varsissa on pistäviä piikkejä. Elämä on pistäny minut haavoille asti. Kaunista elämässäni on se, että saan olla uskossa. Jokainen uusi päivä jonka saan valita Herrani seurassa on minulle kiitosaihe. Samalla kuitenkin saan nauttia sitä ihanaa tuoksua minkä koen kun Pyhä Henki on läsnä elämäni mutkissa. Saan olla välillä kuin kotka joka rukouksin siivin saan kohota korkealle ja nauttia siitä että tunnen Jumalan kuulevan minua. On vaikea kertoa sanoin siitä miltä tuntuu kun tuntee Jumalan olevan arkipäivän aherruksessa mukana ja saa tuntea Jumalan ja Jeesuksen läsnäoloa. Tuntuu ihanalta kun huomaan huokaavani asioita joista en aina voi edes uskon ystäville, kertoa suoraan Jumalalle ja huomaan saavani niihin vastauksen aivan ihmeellisellä tavalla. Samoin olen monesti huomannut monissa omissa asioissani olen saanut vastausksia. On tietenkin rukousaiheita joihin ei ole tullut vastauksia mutta saan luottaa siihen että se on nyt Taivaallisen Isäni vallassa.
Elämässäni on ollut vaikeuksia mutta niissäkin Jumala on ollut mukana ja olen saanut pysyä uskossa raskaidenkin aikojen yli. Tiedän että minulla on esirukoilijoita mutta samalla saan olla itsekkin muille esirukoilija. Elämäntilanteeni takia on ihanaa kun saan työpäiväni jälkeen pötkähtää hetkeksi pitkälleni ja puhua Jumalan kanssa monista asioista. Olen saanut rukoilla sähköpostiini tulleiden rukouspyyntöjen takia, päivän aikana tapamieni ihmeisten takia, muistaa ystäviä, lähetystyötä, sukulaisia, omia asioitani ja siunata monia ihmisiä. Voi kun siinä on muutaman kerran nukahtanut rukouksen päälle "nokkaunet" ja olen jälleen jaksanut puuhata hetken kotonani. Se on sitä uskossa oloni ihanuutta kun saan uutta virtaa tehdessäni tärkeää tehtävää, jokakantaa myös minua itseänieteenpäin.
Olen kiitollinen Jumalalle että saan olla tänään uskossa. Taivaallinen Isäpitää minusta huolta - tuntui miltä tuntui: tänään ihanalta.

tiistai 3. helmikuuta 2009

Rukousta


Olen uskossa oloni aikan ollut omassa seurakunnassa erilaisissa tehtävissä aina lasten leirin keittäjästä alkaen todistuspuheen vuoron pitäjään asti ja minulla on ollut mahdollisuus rukoilla erinäisten asioiden puolesta mikrofonin takana ja omassa rukouskammiossani. Rukous on ollut minulle asia mikä on ollut aivan ehdoton uskossa oloni aikana 11 vuoden aikana. Viimeisen 3 vuoden aikana se on ollut entistä tärkeämpää ja kuinka Jeesus ja Jumala ovatkin minulle puhuneet rukouksen aikana ja hiljaisuuden vallitessa. Olen välillä jopa yösydännä herännyt ja kokenut että minun pitää rukoilla - joskus jopa olen saanut asiankin minkä puolesta pitää rukoilla.

Tärkeimpiä rukoushetkiä ovat minulle 4 erilaista rukoushetkeä. Rukoilen omassa rukouskammiossani - siis suoraan sanottuna omassa ylhässä yksinäisyydessäni kotona ja silloin saan vapaasti puhua omat asiat Jumalalle ja tuoda kaikki minun sydämmelleni laskeutuvat asiat Jumalan kasvojen eteen.
Toinen on se kun olen seurakunnassa rukouskokouksessa ja saan rukoilla kokouksessa olevien ihmisten kanssa seurakuntaan tulleiden rukousten edestä ja siellä julki tulevien rukousten edestä. On ihanaa kokea siellä olevien ihmisten keskellä olevan Pyhän Hengen läsnä olon joka on aika ajoin käsin kosketeltavaa ja mikä ihaninta on saada kokea ja nähdä kuinka Jumala toimii omiensa keskuudessa.
Kolmas on kun saan ystävieni kanssa rukoilla pienellä tai isommalla porukalla niiden asioiden puolesta joita olemme saaneet keskustella yhdessä tai mitä me haluamme toistemme kanssa kantaa yhdessä Jumalan kasvojen eteen. On autuasta käydä yhdessä ristin lipun alla...
Neljäs tapa olla rukouksessa on ollut kun olen saanut olla seurakunnassa kokoontuneen yhteiskristillisen rukousrintaman 1 lenkinä rukoilemassa sinne tulevien asioiden ja kokonaisen paikkakunnan ja sen asukkaiden edestä. Voi kun tuntuu ihanalta olla vahdin vaihdon yhteydessä yhdessä eri kristillisten seurakuntien uskovien sisarien ja veljien kanssa ja kokea rukousyhteyttä heidän kanssaan ja kokea se kuinka me rukoilemme yli seurakuntarajojen samojen asioiden edestä: asuinpaikkakuntamme ja Suomen kansalaisten edestä. Meillä on vain 1 taivas mihin olemme menossa ja 1 Jumala ja 1 Jeesus mistä me kaikki puhumme sekä 1 Raamattu mitä me luemme. Kotimme on vain erit ja meidän ei tarvitse tuijottaa meitä erottavia asioita vaan saamme katsella sitä mikä meitä yhdistää: Jeesuksen ristin työ ja sovitus syntisen kansakuntamme edestä.
Siis rukous on minulle kuin hengitettävä ilma - tarpeellista että jaksan pysyä Jeesuksen omana. Sen avulla saan pidettyä yhteyttä Taivaalliseen Isääni ja pidettyä tilinvälit lyhyinä. En selviä hengissä jos minulta viedään mahdollisuus rukoukseen.
Olen tehnyt lupauksen Jumalalle: rukoilen niiden rukouksasioiden puolesta mitkä minulle luovutetaan. Minulle tulee rukousaiheita sähköpostin ja tekstiviestien välityksellä ja kaikki ne on tähän mennessä saanut viedä Jumalan kasvojen eteen. Olen Jumalalle kiitollinen että hän käyttää minua rukousrintamallaan.