Jumalan ihmeitä ilman määrää.

Olen ihmeissäni elämässäni. Nyt viimeisen vuoden aikana olen huomannut olevani monenlaisessa mukana. Varsinkin kun puhutaan seurakunnassa tehtävää työtä ja lapsiin kohdistuvissa tehtävissä urheilujärjestössä. Olen monesti puhunut siitä kuinka en ole lapsityöntekijä. Olen omasta mielstäni niin vanhanaikaisesti kasvatettu että en osaa ottaa kyllin rennosti lasten keskuudessa. On tietenkin muutakin syitä miksi en koe olevani lapsityöntekijä.
Taivaallinen Isä on antanut minulle esirukoilijan tehtävän ja siinä koen olevani omimmillani silloin kun rukoilen muiden puolesta omassa rukouskammiossa tai seurakunnassa jossain rukousvartiossa. Minua siis ei ole tarkoitettu sielunhoitajaksi eikä sielunhoidolliseen rukoukseen vaan aivan sellaiseen missä saan rukoilla saamieni rukousaiheiden puolesta rukouskammiossani. Joku voi nyt ihmetellä miten nämä 2 kaksi asiaa soveltuvat yhteen. Tehtävinä ei varmaan mitenkään, mutta on niillä yhtäläisyyttäkin. Kun olen lasten tapahtumissa mukana näen siellä uskovia ja ei uskovien kotien lapsia ja minulle on helpompi rukoilla niiden lasten puolesta joiden kasvot ovat jääneet minun mieleni. Samoin olen huomannut muutakin: kun olen suostunut suorittamaan sitä tehtävää minkä Taivaallinen Isä on minulle antanut, niin muuhunkin minulle uskottuihin tehtäviin olen saanut voiman korkeudesta. Asia voi kuulostaa aika nurinkuriselta mutta niin vain on ollut. Tosin minun on myönnettävä että olen joutunut nyt kuitenkin kuuntelemaan Jumalan ääntä asioissa ja kun sen olen kuullut ja totellut hänen antamiaan neuvoja, olen saanut kokea monenlaista ihanaa: taloudellisesti olen pärjännyt, terveys on jotakuinkin parempaan suuntaan, ruokaa on riittänyt ja olen saanut asiani hoidettua kaikki kunnolla.
Kaikki tämä on ollut vain mahdollista yhden syyn takia: olen saanut olla kuuliainen siinä missä Taivaallinen Isä on minulta kuuliaisuutta odottanut. Olen ollut omassa muurinaukossani Jumalan valtakunnan työssä.

Kevään tuloa ja kesän odotusta

Uskokaa tai älkää mutta oon ollu hieman kärttynen viime aikoina. Olisin halunnut lähteä pyöräilemaan mutta nyt sitten ei oo kerrassaan mikään onnistunu sitten millään kantilla.
Ensin tuli flunssa ja kun sain sen sairastettua pois niin liukastuin kaupungilla asioillani niin hyvin että olin polven nivelsiteiden takia sairaslomalla 4 päivää ja sen jälkeenkin jalka on ollut kankea - Jumalalle kiitos nyt se alkaa olemaan jo notkea, mutta epäonneni eikun jatkuu: nyt on sitten meidän taloyhtiön piha ko pottupelto. Täällä ei pääse eteenpäin muuten kuin kahlaamalla ja pyörätiet on liukkaita ja kun en ole moneen vuoteen ollut pyörällä liikkeellä niin en uskalla lähteä vieläkään sitten pyöräilemään.
Liikkua kun pitäs että saisin tämän Pyhän Hengen temppelin kuntoon ja laihdutettua itseäni. Olen ollut kuntoutuslääkärin arvioinnissa ja hänen mielipiteensä oli, että pyöräily ja uinti olisi minulle parhaimmat lajit. Kävely ja juokseminen rasittaa kuulemma niveliäni sairaaloisella painolla liikaa.
Nyt kuitenkin odotan kuumeisesti aikaa että uskaltaisin lähteä pyörällä liikkeelle ja kuntoani hoitamaan edes jollainlailla. Mutta tiedän kyllä mikä auttaa minua tässä tilanteessa. Rukoilen sydämmeni kyllyydestä asti asian puolesta ja rukouksessa huudan apua Jumalata ja Jeesukselta. Tiedän että en ole asiassa yksin ja näiden kanssa taistelee moni muukin. Tiedän että Jumala voi ja auttaa minua asiassa eteenpäin. Tarvitsen nyt todellakin Jumalan apua laihduttamisessa jotta vosin saada pidettyä terveyttäni edes jollakin tasolla.

Ihana päivä

Tänään on ollut monin tavoin ihana päivä. Olin seurakunnassa kuuntelemassa luentoa narsismin monista kasvoista, jossa oli 3 puhujaa. Lääkäri puhui siitä mitä on narsismi, sosiaalityöntekijä siitä mistä saa apua ja marsistin uhri siitä mitä on elämä narsistin kanssa.
Oli oikein mielenkiintoinen päivä. Mielenkiinnolla kuuntelin heidän kaikkien puhetta aiheesta. Kaikilla oli kuitenkin 1 asia joka oli selvä: Jumala on voimallinen auttamaan meitä jokaista elämäntilanteesta huolimatta jos itse olemme halukkaita ottamaan Jumalan avun vastaan niinkuin Jumala sen haluaa tehdä.
Huomasin kuinka itsekkin olevani jossain määrin narsistinen ihminen. Uskallan sen jopa myöntää.
Sieluni tuli samalla hoidettua kun olin tilaisuudessa. Koin Jumalan suurta rakkautta siinä, että kaiken elämäni kokemusteni jälkeen saan olla uskossa.
Ne jotka tuntevat minun ja minun meneisyyteni moni ihmettelee kuinka olen jaksanut olla uskossa kaiken jälkeen. Olen saanut kuula kysymyksiä että eikö mielestäni Jumala ole epäoikeudenmukainen ollut minua kohtaan kun olen joutunut kärsimään toisen aiheuttamia vääryyksiä itseäni kohtaan. Olen moniesti miettinyt moista ja kokenut epäoikeudenmukaisuutta itseäni kohtaan. Se joka minua kohtaan on epäoikeudenmukainen ollut on vihollinen. Jumala on eheyttänyt minua monessa asiassa vaikka koenkin olevani vielä kesken eräinen kapistus täällä maanpäällä. Jumala kasvattaa minua. Hän auttaa minua.
Olen kiitollinen jälleen. Minulla on asioita joissa tarvin Jumalan apua ja luotan siihen että saan sitä apua juuri mikä on hyväksi minulle. Minulla on Isä joka huolehtii minusta.

Uskossa olemisen ihanuus

Olen ollut jotenkin viime aikoina ihmeen kevyt mielinen. En siis kevyt kenkäinen.
Moni asia on selvinnyt rukouksen avulla minun omassakin elämässä.
Joskus olen kuvannut uskossa oloani ruusuilla tanssimiseksi. Ruusu on kaunis kukka, siinä on ihana tuoksu ja sen varsissa on pistäviä piikkejä. Elämä on pistäny minut haavoille asti. Kaunista elämässäni on se, että saan olla uskossa. Jokainen uusi päivä jonka saan valita Herrani seurassa on minulle kiitosaihe. Samalla kuitenkin saan nauttia sitä ihanaa tuoksua minkä koen kun Pyhä Henki on läsnä elämäni mutkissa. Saan olla välillä kuin kotka joka rukouksin siivin saan kohota korkealle ja nauttia siitä että tunnen Jumalan kuulevan minua. On vaikea kertoa sanoin siitä miltä tuntuu kun tuntee Jumalan olevan arkipäivän aherruksessa mukana ja saa tuntea Jumalan ja Jeesuksen läsnäoloa. Tuntuu ihanalta kun huomaan huokaavani asioita joista en aina voi edes uskon ystäville, kertoa suoraan Jumalalle ja huomaan saavani niihin vastauksen aivan ihmeellisellä tavalla. Samoin olen monesti huomannut monissa omissa asioissani olen saanut vastausksia. On tietenkin rukousaiheita joihin ei ole tullut vastauksia mutta saan luottaa siihen että se on nyt Taivaallisen Isäni vallassa.
Elämässäni on ollut vaikeuksia mutta niissäkin Jumala on ollut mukana ja olen saanut pysyä uskossa raskaidenkin aikojen yli. Tiedän että minulla on esirukoilijoita mutta samalla saan olla itsekkin muille esirukoilija. Elämäntilanteeni takia on ihanaa kun saan työpäiväni jälkeen pötkähtää hetkeksi pitkälleni ja puhua Jumalan kanssa monista asioista. Olen saanut rukoilla sähköpostiini tulleiden rukouspyyntöjen takia, päivän aikana tapamieni ihmeisten takia, muistaa ystäviä, lähetystyötä, sukulaisia, omia asioitani ja siunata monia ihmisiä. Voi kun siinä on muutaman kerran nukahtanut rukouksen päälle "nokkaunet" ja olen jälleen jaksanut puuhata hetken kotonani. Se on sitä uskossa oloni ihanuutta kun saan uutta virtaa tehdessäni tärkeää tehtävää, jokakantaa myös minua itseänieteenpäin.
Olen kiitollinen Jumalalle että saan olla tänään uskossa. Taivaallinen Isäpitää minusta huolta - tuntui miltä tuntui: tänään ihanalta.

Rukousta

Olen uskossa oloni aikan ollut omassa seurakunnassa erilaisissa tehtävissä aina lasten leirin keittäjästä alkaen todistuspuheen vuoron pitäjään asti ja minulla on ollut mahdollisuus rukoilla erinäisten asioiden puolesta mikrofonin takana ja omassa rukouskammiossani. Rukous on ollut minulle asia mikä on ollut aivan ehdoton uskossa oloni aikana 11 vuoden aikana. Viimeisen 3 vuoden aikana se on ollut entistä tärkeämpää ja kuinka Jeesus ja Jumala ovatkin minulle puhuneet rukouksen aikana ja hiljaisuuden vallitessa. Olen välillä jopa yösydännä herännyt ja kokenut että minun pitää rukoilla - joskus jopa olen saanut asiankin minkä puolesta pitää rukoilla.

Tärkeimpiä rukoushetkiä ovat minulle 4 erilaista rukoushetkeä. Rukoilen omassa rukouskammiossani - siis suoraan sanottuna omassa ylhässä yksinäisyydessäni kotona ja silloin saan vapaasti puhua omat asiat Jumalalle ja tuoda kaikki minun sydämmelleni laskeutuvat asiat Jumalan kasvojen eteen.
Toinen on se kun olen seurakunnassa rukouskokouksessa ja saan rukoilla kokouksessa olevien ihmisten kanssa seurakuntaan tulleiden rukousten edestä ja siellä julki tulevien rukousten edestä. On ihanaa kokea siellä olevien ihmisten keskellä olevan Pyhän Hengen läsnä olon joka on aika ajoin käsin kosketeltavaa ja mikä ihaninta on saada kokea ja nähdä kuinka Jumala toimii omiensa keskuudessa.
Kolmas on kun saan ystävieni kanssa rukoilla pienellä tai isommalla porukalla niiden asioiden puolesta joita olemme saaneet keskustella yhdessä tai mitä me haluamme toistemme kanssa kantaa yhdessä Jumalan kasvojen eteen. On autuasta käydä yhdessä ristin lipun alla...
Neljäs tapa olla rukouksessa on ollut kun olen saanut olla seurakunnassa kokoontuneen yhteiskristillisen rukousrintaman 1 lenkinä rukoilemassa sinne tulevien asioiden ja kokonaisen paikkakunnan ja sen asukkaiden edestä. Voi kun tuntuu ihanalta olla vahdin vaihdon yhteydessä yhdessä eri kristillisten seurakuntien uskovien sisarien ja veljien kanssa ja kokea rukousyhteyttä heidän kanssaan ja kokea se kuinka me rukoilemme yli seurakuntarajojen samojen asioiden edestä: asuinpaikkakuntamme ja Suomen kansalaisten edestä. Meillä on vain 1 taivas mihin olemme menossa ja 1 Jumala ja 1 Jeesus mistä me kaikki puhumme sekä 1 Raamattu mitä me luemme. Kotimme on vain erit ja meidän ei tarvitse tuijottaa meitä erottavia asioita vaan saamme katsella sitä mikä meitä yhdistää: Jeesuksen ristin työ ja sovitus syntisen kansakuntamme edestä.
Siis rukous on minulle kuin hengitettävä ilma - tarpeellista että jaksan pysyä Jeesuksen omana. Sen avulla saan pidettyä yhteyttä Taivaalliseen Isääni ja pidettyä tilinvälit lyhyinä. En selviä hengissä jos minulta viedään mahdollisuus rukoukseen.
Olen tehnyt lupauksen Jumalalle: rukoilen niiden rukouksasioiden puolesta mitkä minulle luovutetaan. Minulle tulee rukousaiheita sähköpostin ja tekstiviestien välityksellä ja kaikki ne on tähän mennessä saanut viedä Jumalan kasvojen eteen. Olen Jumalalle kiitollinen että hän käyttää minua rukousrintamallaan.

?

Olen hieman väsynyt kun kirjoitan tätä blogia. Olen ollut työkokeilussa päivän ajan ja nauttinut kyllä siellä työskentelystä. En ole koskaan ollut mikään lapsityöntekijä, mutta paikassa ei mole mitään moittimista. Se jossa moitetta on on minä itse. Sairaudet, sairaaloinen lihavuus ja lyhyt pinn aisuus ei vain anna oikeutta minulle jaksaa olla lasten kanssa. Huomaan monesti työpäivän jälkeen että olen väsynyt ja joudun ottamaan päiväunet. Minulla on hyvällä mallilla oleva epilepsia ja lapsiryhmässä oleva meteli tuottaa mulle aika ajoin tunteen kuin olisin saanut kohtauksen vaika en olekkaan saanut kohtausta vaan väsymys on aiheutunut mulle hyvästä metelitasosta. Astma on kans yks vaiva jonka kanssa joutuu huomaamaan olevansa vajaakuntoinen. En jaksa aina nostaa montaa lasta syliini ja kantaa heitä sängystä pukemaan vaatteita.
Mutta... Työpaikka on kuitenkin ihana. Siellä on ihania lapsia ja ihanat työkaverit, joiden kanssa työskennellä. Loistavampaan paikkaan en olis päässyt työkokeiluun.

Uusi vuosi vaan kujeet vanhat

Vuosi siis on viimeinkin vaihtunut. Vanha vuosi loppui ja uusi vuosi alkoi minun osalta flunssan kourissa. Nyt se vain se alkaa olemaan pikku hiljaa ohi ja alan pääsemään viimeinkin jaloilleni. Ulos vain en ole saanut vietyä itseäni terassia kauemmaksi. Täällä on ollut pahimmillaan 20 asteen pakkanen ja kun olen vasta toipumassa niin en ole halunnut itseäni juuri palelluttaa uudelleen.
Olen kuitenkin tavallani nauttinut tästä levon määrästä nyt kun olen ollut kotosalla. Vaikka en ole juuri jaksanut siivota kotonani niin olen kuitenkin saanut kudottua sukkia. Nyt vain pitäs saada itsestä sen verran aikaiseksi että saisin järjesteltyä asunnon ja siivottua muutakin kun vain ruuat jääkaapista suuhuni.
Tosin kyllä täytyy myöntää että minulla on ollut myös masennusta nyt kun olen ollut paljon yksinäni kotona. Ei ole kiinostanut oikein mikään. Ei edes kiinnostanut uuden vuoden yönä mennä ulos katsomaan raketteja vaikka minun ei olis tarvinut kauas mennä portailta ja olisin voinut käydä välillä sisällä lämmittelemässä kun en kerran saanut nukuttua muutenkaan rakettien paukkumiselta.
Nyt kuitenkin alan pikkuhiljaa lopettelemaan kirjoittamista tällä päivälle. Väsymys alkaa viemään voittoa minusta ja haluan lähteä pikkuhiljaa lepäämään vetelänä punkan pohjalle että jaksan huomenna lähteä seurakuntaan kokoukseen riemuitsemaan siitä että Jeesus on rakastanut mminua niin paljon että olen saanut olla Jeesuksen jalkojen juuressa ja olla rukouksessa monien asioiden takia. Riemuitsen siitä että minjulla on tehtävä hengellisellä saralla ja saan palvella siinä elävää Jumalaa.